EIKÖ MASENNUSLÄÄKE AUTA?

Lääkeaineet poistuvat elimistöstämme munuaisten ja maksan kautta. Maksassa CYP-entsyymit hajottavat lääkeaineita. Geenimme koodaavat näitä entsyymejä. Siksi kukin ihminen poistaa lääkeaineita elimistöstään aivan ainutlaatuisella, omintakeisella tavallaan.

Suomessa kirjoitetuista resepteistä noin 18 % koskee lääkkeitä, joiden vaikutuksen määrä riippuu perimästä. Suomalaisista yli 95 %:lla on vähintään yksi lääkitykseen vaikuttava geenivariaatio.

Merkittävä asia tämä on erityisesti psyykenlääkkeitä kuten masennus- ja psykoosilääkkeitä käytettäessä.

Jotkut potilaat hajottavat maksassaan näitä lääkkeitä kovin hitaasti ja jotkut taas ultranopeasti. Jotkut saavat pienestäkin masennuslääkeannoksesta hankalia sivuvaikutuksia, ja hoito jää usein siihen. Jotkut taas tarvitsisivat todella suuria annoksia, jotta tulisi riittävä hoitovaste eli apu masennukseen.

Esimerkkejä lääkkeistä, joissa tämä asia on tärkeä: kipulääke kodeiini (Panacod); antitromboottinen lääke klopidogreeli (Plavix); masenuslääkkeet kuten sitalopraami, escitalopraami, venlafaksiini, paroksetiini, doksepiini; neuroleptit kuten risperidoni ja aripipratsoli (Lähde: dosentti Jari Forström, luento 7.4.2021)

Yksi farmakogeneettinen verinäyte (B-Farma-D) kertoo kerralla kaikkien lääkkeiden osalta sopivan annostelun juuri kyseisellä potilaalla – ja koko loppuiäksi. Saatavissa Turun Perhelääkärien laboratoriosta.