Aivotyöläisten kognitiivinen uupumus
Pauli Suominen, psykiatrian ja kliinisen kemian erikoislääkäri, on aloittanut Turun Perhelääkäreillä syyskuussa 2025. Seuraavassa haastattelussa Pauli kertoo alati lisääntyvän informaatiotulvan vaikutuksista aivoihimme.
Paulin vastaanotolle voit tulla kodikkaalle lääkäriasemallemme puutorin laidalle. Paulin etävastaanotolle pääsee myös kotisohvalla videon tai puhelimen välityksellä.
Kuka olet?
Olen Pauli Suominen, terve! Lääketieteelliseen maailmaan minut johdattivat jo peruskoulussa syttynyt kiinnostus kognitioon sekä lopulta 10-otteluleirillä saamani kokemukset psykologisen valmennuksen perusteista ja fyysisen suorituskyvyn testausmenetelmistä.
Alun urapolku kulki laboratoriolääketieteen kautta tieteellisten tutkimusten maailmaan (väitöskirja raudanpuutteen diagnostiikasta 2000) ja johti kliinisen kemian erikoislääkäritutkintoon 2006, sekä diagnostiikkateollisuuden asiantuntija- ja johtotehtäviin. Päädyin kuitenkin lopulta alkuperäisen kiinnostukseni eli ihmisen mielenmaailman ja potilastyön pariin, ja psykiatrian erikoislääkäriksi kouluttauduin 2011–2016.
Työssäni yhdistyvät loputon uteliaisuus ja oivallusten metsästäminen sekä tieteellinen ajattelu ja maalaisjärki. Yritän jokaisen potilaan kohdalla oivaltaa kunkin yksilöllisen mielenmaailman sopukoita sekä ymmärtää elämäntilanteiden ilmiöitä kaikkine käänteineen ja mausteineen. Enkä haluaisi keskittyä vain haasteisiin ja ongelmanratkaisuun, vaan yhteistyössä hahmottaa myös kunkin henkilökohtaisia vahvuuksia – koska muutos rakentuu aina vahvuuksien varaan!
Vapaa-aikaani rikastuttavat läheiset, kultainen noutaja Jussi, musiikki ja monipuolinen liikunta – ja olen siinä kohtaa myös onnekas, että inhimillisen mielen rakentuminen ja sen tuottamat ilmiöt kaikkinensa ovat minulle paitsi työ, myös harrastus!
Mitä kognitiivinen uupumus on?
Aivojen tehtävänä on käsitellä informaatiota, jota nykymaailmassa on jatkuvasti enemmän ja enemmän – paljon enemmän kuin mitä varten evoluutio on osannut meitä valmistaa. Jokaisella on sietokynnys, jonka ylittävältä osalta liika informaatio on liikaa. Tällöin kehittyy stressitila (”kun kaikkea on vaan koko ajan liikaa”), ja aivoissa toiminnan painopiste siirtyy koherentista ajattelusta kohti (hengissä) selviämispyrkimystä, ja pitkän tähtäimen harkinnan sijasta ollaankin jumissa tässä-ja-nyt.
Kaikille on varmasti tuttua ”keskittymiseen keskittymisen” tarve, vaikka tavallisesti rationaalisen ajattelun mahdollistavat työmuisti, keskittyminen, pitkäjänteisyys, syiden ja seurausten ymmärrys sekä tunteiden säätely toimivat kuin itsestään (mieti tilannetta, jossa olisit erittäin kiinnostunut ja innostunut jostakin ja uppoudut ”flow-tilaan”). Kognitiivisten voimavarojen hiipuessa aivot joutuvat pakottamaan näitä toimintoja tietoisesti, ja juuri tämä johtaakin jatkuessaan kognitiiviseen uupumiseen.
Millainen on tyypillinen hoitoon hakeutuva potilas?
Johtuen informaation käsittelyn kynnysarvon yksilöllisyydestä saattavat hoitoon hakeutuvat henkilöt olla likimain minkä ikäisiä tahansa. Ongelmia saattaa olla jo lapsuuden ja nuoruuden kasvuolosuhteiden, opiskeluun tai kaverisuhteisiin liittyvien vaikeuksien tai diagnosoimattomien tarkkaavuuden haasteiden kanssa. Aikuiselämässä yksityiselämän ylikuormitus voi liittyä parisuhdehaasteisiin, ruuhkavuosiin tai taloushuoliin, ja lopulta tietysti työssä mahdollisesti kuormittavien tekijöiden monimuotoisuuteen.
Niin sanottujen aivotyöläisten kohdalla kognitiivinen uupuminen on melko helposti ymmärrettävissä. Kuitenkin melkein millä tahansa alalla, missä sosiaalisia kontakteja on paljon ja aika- ja suoritepaineet, aliresursointi sekä jatkuvat muutokset ja keskeytykset ovat jokapäiväisiä, esiintyy kognitiivista uupumista. Nykypäivänä lisäksi informaation saatavuuden lisääntyminen on muuttunut informaatiotulvaksi – sen rajaamisessa on usein haasteita, ja kognitiivista uupumista voi esiintyä kellä tahansa riippumatta edellä luetelluista erityisistä tekijöistä.
Millaisilla oireilla potilaat hakeutuvat hoitoon?
Se, miten kognitiivinen uupumus näyttäytyy, on hyvin yksilöllistä. Tyypillisintä on toistuvien uupumus-, ahdistus- ja masennusjaksojen esiintyminen, joilla ei välttämättä tarvitse olla mitään ulkoista aiheuttavaa tekijää (”… kun kaikkea on vaan koko ajan liikaa!”).
Kognitiivisia puutosoireita ovat esimerkiksi lähimuistin pätkiminen, häiriöalttius, keskittymisvaikeudet, ärtyisyys, univaikeudet, kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeudet ja toiminnanohjauksen hajanaisuus. Tässä yhteydessä ahdistus on usein ns. möykkyahdistusta, jossa keskeneräiset ajatukset ja asiat kasaantuvat ylivoimaiselta tuntuvaksi taakaksi. Masennus puolestaan kehittyy, kun oma kyvykkyys ei tunnu riittävän jokapäiväisistä haasteista selviämiseen (”…kun kaikki on vaan koko ajan niin vaikiaa”).
Toistuvan uupumus-ahdistus-masennus -kombinaation taustalta kannattaa ainakin seuloa, ellei tutkia, myös ADHD/ADD-oireiden esiintyminen, koska näiden yhteydessä kynnys informaatiotulvan kehittymiselle on siis jo lähtökohtaisesti madaltunut, ja voi olla syynä oirekuvan toistumiselle.
Mitä kautta tyypillisimmin hakeudutaan hoitoon?
Johtuen edellä mainitusta oirekuvien monimuotoisuudesta, voidaan apua lähteä hakemaan melkein mistä terveydenhuollon palvelusta tahansa. Tyypillisimmin koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, työterveyspolusta, psykiatrien, psykologien, lyhytterapeuttien tai psykoterapeuttien vastaanotoilta, tai sitten terveyskeskuksen vastaanotoilta. Tyypillistä on, että varsinaisen syyn löytyminen voi olla vaikeaa ja hidasta, eikä vähiten siksi, että virallisesta diagnostiikkajärjestelmästä puuttuu oma diagnoosikoodi sekä yleiselle, että kognitiiviselle uupumukselle!
Mitä uupumuspotilailta täytyy tutkia?
Kuten edellä todettiin, saattaa kognitiivisen uupumuksen oirekuva olla hyvinkin monimuotoinen. Juurisyiden selvittelyssä tulee elämäntilanteen kokonaisuus kartoittaa (ja ymmärtää!), mistä syystä pitkäjänteiset hoitosuhteet olisivat erityisen hyödyllisiä, ettei aina tarvitsisi aloittaa alusta (Turun Perhelääkäreiden OmaPsykiatri -tavoite)!
Työryhmässämme psykiatrin, psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan välinen työnjako määräytyy tapauskohtaisesti, ja tutkiminen perustuu keskusteluun ja haastatteluun (jotka parhaimmillaan ovatkin jo osa hoitoa!), ja laboratoriota käytetään apuna tarpeen mukaan. Uupumukseen johtaneen ylikuormituksen kesto sekä jo edellä mainittu informaation määrän sietoraja pyritään arvioimaan, ja tähän ADHD/ADD-tutkimuksista tutut keinot saattavat tarjota arvokasta tietoa. Lähtökohtaisista altistavista tekijöistä tulee kartoittaa persoonallisuuden piirteiden mahdollinen vaikutus, selvittää työ- ja yksityiselämän olosuhteet sekä kunkin ominaiset tavat toimia. Mahdollisesti jo kehittynyt ahdistuneisuus, masentuneisuus, traumatisoituminen, pakko-oireet sekä tarvittaessa harvinaisemmatkin häiriöt selvitetään, ja taustatekijöistä lisäksi päihdehäiriöiden mahdollisuus otetaan huomioon. Kaiken tämän osalta on muistettava, että nämä taustatekijät ja ongelmat eivät juuri koskaan esiinny erillisinä, vaan muodostavat monimuotoisen kokonaisuuden – eli yksilöllisen ihmisen.
Miten uupumuspotilaita hoidetaan?
Turun Perhelääkäreiden uupumustyöryhmässä hoitosuunnitelma ja työnjako muotoutuvat edellä mainitun monimuotoisen kokonaisuuden perusteella, ja siinä jälleen potilaan pitkäaikainen tunteminen auttaa! Käytössä on vaihtoehtoja työnohjauksesta, erilaisista terapiamuodoista (meillä on onneksi työryhmässä myös lyhytterapeutti ja psykoterapeutti omasta takaa!), tukikeskusteluista sekä lääkityksistä, ja tarvittaessa päihdevieroituksesta ja -kuntoutuksesta.
Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa sekä työterveyshuollossa on lisäksi usein käytettävissä monipuolisia mahdollisuuksia helpottaa tai yksilöllistää opiskeluolosuhteita ja -muotoja sekä työnkuvaan ja työn määrään liittyviä tekijöitä.
Jo hoitosuunnitelmaa tehtäessä määritellään hoidolle selvät tavoitteet, ja hyvän hoitosuhteen myötä pyritään niitä kohti valmentavalla otteella. Tähän kohtaan kuuluu tiiviisti jo alussa mainitsemani slogan – muutos rakentuu aina vahvuuksien varaan.
Yhteenveto
Ilman hoitoa kognitiivisella uupumuksella on taipumus toistua, koska: persoonallisuuden piirteet, sisäsyntyinen masennus- ja ahdistustaipumus, mahdollinen ADHD / ADD sekä työolosuhteet ja yksityiselämän haasteet jatkuessaan samanlaisina luonnollisesti aiheuttavat samanlaisia vaikutuksia. Aikainen puuttuminen olisi tässäkin asiassa toipumisen sekä toistuvuuden ehkäisemisen kannalta ehdottoman tärkeää, samoin kuin maltti toipumisen aikataulun suhteen.
Suorituskeskeisyyden ollessa usein uupumuksen taustalla on sanomattakin selvää, etteivät ”toipumisen suorittaminen”, malttamattomuus tai huonon omantunnon höystämä velvollisuudentunto ole tässä kohden toivottuja ohjenuoria. Sitä vastoin hyvät tavoitteet, aito sitoutuminen muutoksen tavoitteluun sekä hoitosuhteen pitkäjänteisyys (pyrkimyksenä voida olla OmaPsykiatri!) antavat siihen paremmat lähtökohdat.
Nykyinen tilanteeni on kognitiivisen uupumuksen toteamisen, tutkimisen ja hoidon kannalta otollinen, koska Turun Perhelääkäreissä psyykkisen terveyden työryhmässä on psykiatrien osaamisen ohella tarjolla sekä kokeneen psykologin, että psykiatrisen sairaanhoitajan ja terapeuttien ammattiosaaminen. Lisäksi somaattisen terveyden ja psyykkisten häiriöiden seulonnan osalta käytössä on koko työterveyshuollon työryhmä, kokeneita yleislääkäreitä sekä laboratoriopalvelut – kaikki saatavilla saman katon alla, Puutorin laidalla.
Aivotyöläisten kognitiivinen uupumus ja yleinen mielen hyvinvointi on aihealueena nostettu Turun Perhelääkäreiden psykiatrisessa työryhmässä yhdeksi keskeisistä palveluiden osa-alueista.
Tervetuloa ammattilaistemme vastaanotolle!
Pauli Suominen, LT, Psykiatrian ja kliinisen kemian erikoislääkäri
(Paulia haastatteli Turun Perhelääkäreiden asiakkuuspäällikkö Suvi Hirvensalo)
