Työterveyslääkäri Harri Markkula kertoo, kuka on ammatillisesti tai yleisesti työkyvytön?

,

Työkyvyttömyys jaetaan karkeasti kahteen eri kategoriaan: ammatilliseen ja yleiseen työkyvyttömyyteen. Ammatillisesti työkyvyttömän henkilön työkyky on mahdollisesti palautettavissa työtehtävään tehdyin muutoksin, kun taas yleisesti työkyvyttömällä työkyvyn palaaminen edellyttää aina myös terveydentilan kohenemista. Kelan SVA-lomake ei välitä lukijalleen tietoa siitä, kummasta työkyvyttömyydestä on kyse.

Kun työntekijä sairastuu, arvioidaan hänen jäljellä olevaa työkykyään aluksi ensisijaisesti suhteessa hänen omaan varsinaiseen työhönsä. Näin siksi, että Kelan sairauspäivärahan ja mahdollisen sairausajan palkan saamisen lääketieteellinen kriteeri on sairaudesta johtuva niin sanottu ammatillinen työkyvyttömyys.

Sosiaalietuuden, kuten sairauspäivärahan, saaminen edellyttää sairauden ja tästä johtuvan työkyvyttömyyden olevan lääkärin toteamaa. Sairauden alkuvaiheessa työntekijän tila todistetaan SVA- todistuksella, jonka Kela on laatinut omasta tarpeestaan lähtien. Koska Kelan etuuden saamisen peruste on ammatillinen työkyvyttömyys ja yleisesti työkyvytön on varmuudella myös ammatillisesti työkyvytön, ei Kelalla ole ollut tarvetta pyytää SVA-todistuksen laatijaa erittelemään, kummasta työkyvyttömyydestä on kyse.

Vaikka SVA-lomake on alkujaan tarkoitettu vain Kelan tiedon tarpeen täyttämiseen, on tämä lomake adoptoitu työelämänkin käyttöön niin, että tieto työkyvyttömyydestä välitetään terveydenhuollosta työntekijän esimiehelle tavallisesti SVA-lomaketta käyttäen. Mikäli esimies jää tämän tiedon varaan, ei hänellä ole minkäänlaista mahdollisuutta arvioida sitä, onko työntekijän työkyvyttömyys ammatillista vai yleistä.

Työnantajalla on niin sanottu direktio-oikeus eli oikeus työnjohdollisesti määrätä mitä ja miten työntekijän tulee tehdä. Tästä syystä työnantajalla on oikeus harkita myös työtehtävän muuttamista, mikäli työntekijän terveydentila tätä edellyttää. Vaikka työntekijä ei sairautensa takia ole sopiva omaan varsinaiseen työhönsä, saattaa työn jatkaminen olla mahdollista muuttamalla työ sairauden huomioivaksi. On esimerkiksi olemassa työtuomioistuimen päätös, jossa toimistotyöntekijä oli toiseen käteensä tulleen sairauden takia tullut varsinaiseen työhönsä työkyvyttömäksi, mutta työnantajalla oli tarjolla yhdellä kädellä tehtävää työtä, jonka tekemiselle työntekijän sairaus tai muu työhön liittyvä seikka ei asettanut estettä. Työtuomioistuin asettui sille kannalle, että työntekijältä oli mahdollista edellyttää työn tekemistä. Näin siitä huolimatta, että työkyvyttömyys oli SVA-lomakkeella osoitettu. (TT:2010-119). Toisessa työtuomioistuimen päätöksessä työntekijä oli kipeyttänyt vapaa-ajallaan rintalihaksensa tullen omaan autopeltisepän työhönsä työkyvyttömäksi. Työnantaja osoitti työntekijälle tämän omaa tehtävää koskevaa nuoremman työntekijän neuvontatyötä, josta tämä kieltäytyi. Työtuomioistuin katsoi, että tätä työtä olisi tullut tehdä. Peruste päätökseen oli se, että fyysiseltä kuormittavuudeltaan kevennetty työ ei ole luonteeltaan korvaavaa työtä vaan normaalia työsopimuksen mukaista työtä, josta työntekijällä ei ole oikeutta kieltäytyä. (TT:2011-49.)

Direktio-oikeuden lisäksi työnantajalla on laaja työsuojeluvelvoite. Työnantaja ei saa käyttää työntekijää sellaiseen työhön, josta työntekijän omalle terveydelle tai turvallisuudelle voisi perustellusti syntyä haittaa tai haitan riski. Työ ei saa aiheuttaa näitä myöskään muille työntekijöille tai työympäristölle. Työ ei saa myöskään haitata tai estää työntekijän toipumista sairaudestaan. Jotta työnantaja voi suoriutua asetetuista työturvallisuusvelvoitteista, työnantaja tarvitsee riittävästi tietoa työntekijän työkyvystä. Työnantajalla on myöskin oikeus saada tietoa työntekijän työkyvystä siltä osin, kun työsuojeluvelvoitteen täyttämien tätä edellyttää. Mikäli tieto on puutteellista, työnantaja tulee pitäneeksi ammatillisestikin työkyvytöntä työntekijää yleisesti työkyvyttömänä. Näin siitä huolimatta, että työntekijän terveydentila ja työkyky eivät tätä edellyttäisi.

Koska SVA-lomake ei nykyisessä muodossaan täytä työelämän tarpeita työkyvyttömyyden laadun osoittamisen osalta, olisi syytä muuttaa käytäntöä. Todennäköisimmin kaikkien osapuolien kannalta yksinkertaisin muutos olisi se, että nykyiseen SVA-lomakkeeseen lisättäisiin kannanotto siihen, kummasta työkyvyttömyydestä lausunnon laatijan käsityksen mukaan on kyse. Uskoakseni jo näinkin vähäinen lisäys käynnistäisi ajan myötä työelämässä toimintakulttuurin muutoksen, joka olisi niin työntekijän kuin työnantajankin edun mukaista.

Korvaavasta työstä

Korvaava työ on työsopimuksen ulkopuolelle jäävää työtä. Korvaavan työn käsite ilmaantui eräisiin työehtosopimuksiin kymmenkunta vuotta sitten. Korvaavan työn käytännön käyttöönottaminen tarkoittaa sitä, että työntekijälle on väliaikaisesti mahdollista osoittaa hänen työsopimuksensa ulkopuolelle jäävää työtä, mikäli sairaus estää työsopimuksen mukaisen työn tekemisen. Korvaavasta työstä on työntekijällä oikeus kieltäytyä, vaikkakaan se ei työmarkkinajärjestöjen tekemien linjausten mukaan ole suotavaa.

Korvaavasta työstä on erotettava tilanne, jossa sairauden takia varsinaiseen työhönsä kykenemättömälle työntekijälle osoitettu työ on työsopimuksen mukaista, vaikkakin työntekijän vajaakuntoisuuden huomioivaksi sovitettua. Tästä työntekijällä ei ole oikeutta kieltäytyä, kuten edellä mainittu työtuomioistuimen päätös 2011-49 linjaa.

Työterveyslääkärin kannalta huojentava asia on se, että lääkäri saa pysyä asiantuntijaroolissaan. Toisin sanoen lääkärin tehtävä on arvioida sairautta, sen kestoa ja tästä aiheutuvaa vajaakuntoisuutta eli sairauden aiheuttamaa rajoitetta, mutta ei tarvitse tietää, mitä erilaisia työtehtäviä työnantajalla on tarjolla tällä hetkellä tai mahdollisesti myöhemmin. Lääkärin ei tarvitse tuntea potilaansa työ- tai työehtosopimusta, vaan näiden tuntemus on työntekijän ja hänen esimiehensä välinen asia. Kun työntekijä yhdessä esimiehensä kanssa arvioi tarjolla olevan työn sopivuutta yhteen työntekijän sairauden kanssa, on kummallakin osapuolella työterveyshuoltolaissa 12 § ja 13 §:ssä mainitut oikeudet arvioituttaa yksilöidyn työtehtävän sopivuutta työntekijälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimies esittää yhtä tai useampaa käsityksensä mukaan sairauden huomioon ottavaa vaihtoehtoista työtä ja tarvittaessa näiden sopivuutta työntekijälle pohditaan kolmikantaisesti.

Harri Markkula,

työterveyshuollon lääkäri

Olemme yksityinen, hyväntuulinen ja kokenut lääkäriasema. Meiltä saat lääkäri-, terapia-, laboratorio- ja työterveyspalvelut.

SOITA: 02 250 4433 | SIJAINTI | VARAA AIKA

0 replies

Kommentoi, kiitos.

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi, kiitos.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *