Uusperheeksi kutsutaan kuitenkin yleensä perhettä, jossa isällä ja/tai äidillä on lapsia aiemmasta perhesuhteesta.

Uusperhe kohtaa usein erilaisia haasteita kuin ydinperhe ja moni uusperhe hakeekin apua ongelmiinsa parisuhteen ensimmäisen neljän vuoden aikana. Yleensä perhe on ajatunut kriisiin noin 2-3 yhteisen vuoden jälkeen ja perheessä on alettu kokea vaikeita tunteita, kuten ulkopuolisuutta, mustasukkaisuutta, pelkoa, pettymyksiä, loukkaantumisia, turhautuneisuutta ja kiukkua.

Uusperheen kehitysvaiheet voidaan karkeasti ottaen jakaa neljään vaiheeseen. Aluksi parilla on yhteinen unelma onnesta ja toiveet ja tarpeet tulevat täytetyiksi. Tuolloin kaikki sujuu hyvin, uskotaan vahvasti rakkauteen ja halu onnistua yhdessä on voimakas. Uusperhettä kohtaa kuitenkin hämmennys, kun kaikki ei toimikaan. Usein hämmennystä aiheuttaa roolien ja oman aseman selkiytymättömyys, uudet sukulaiset, entiset puolisot ja uusperheen eri jäsenten historian mukaan tuleminen perheeseen. Sopeutuminen uuteen perheeseen ja perhesysteemiin sekä uusperheen omaan kehitykseen tuottaa jännitteitä, konflikteja, negatiivisuutta, turhautuneisuutta ja pettymyksiä. Useinkaan lapset eivät halua uutta perhettä, vaan heillä elää usein kauan toive vanhempien yhteen palaamisesta. Uusperheen pulmatilanteissa lapsilla onkin taipumus liittoutua oman biologisen vanhemman tai sisaruksen kanssa mikä osaltaan vahvistaa uusperheen negatiivista vuorovaikutusta.

Kun hämmennys uusperheessä voimistuu, on kriisi valmis. Perheenjäsenten paineet purkautuvat ja he voivat tuntea mm. pelkoa, pettymystä, syyllisyyttä ja vihaa. Tässä vaiheessa perhe joko päättää erota tai jatkaa ja työskennellä yhdessä kriisin läpi. Tällöin perhe yleensä hakee apua ongelmiinsa ja uusperheen aikuiset miettivät yhdessä miten he voisivat hoitaa paremmin parisuhdettaan ja suhdetta toisen lapsiin; sitoutuminen toisiin ja perheeseen vahvistuu ja halu rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja onnea voimistuu.

 

Uusperheet voivat hakea apua perheelleen esimerkiksi uusperheneuvonnasta tai perheterapiasta

Perheterapian tavoitteena on tukea uusperheen pysyvyyttä ennen kaikkea tunnekeskeisen perheterapian keinoin. Tunnekeskeisessä perheterapiassa prosessoidaan uusperheen kokemuksia uudelleen ja käsitellään tunteita ja opetellaan puhumaan niistä. Terapiassa pyritään uudistamaan uusperheen jäsenten vuorovaikutusta ja luomaan perheeseen uudenlaisia turvallisia kiintymyssuhteita.

Perheterapiassa voidaan käsitellä esimerkiksi niitä menetyksiä ja pettymyksiä, jotka perheenjäsenillä on jäänyt käsittelemättä. Samalla voidaan selkiyttää uusperheen rajoja ja rooleja, käsitellä konfliktitilanteita ja vahvistaa uusperheen identiteettiä. Uusperheterapia tähtää ennen kaikkea emotionaaliseen tukeen, perheessä olevien ongelmien purkamiseen, voimavarojen löytymiseen sekä perheen sisäisen vuorovaikutuksen parantamiseen.

Kiintymyssuhdeteoriat voivat pitkälti selittää uusperheessä ilmeneviä ongelmia ja sen vuoksi kiintymysuhdeteorialla on perheterapiassa vahva jalansija. Lapsen varhaista kehitystä säätelee pyrkimys turvallisuuteen ja häntä hoivaavan aikuisen läheisyyteen. Kiintymyssuhdeteorian (Bowlby 1979) mukaan ahdistuneisuus, depressio ja vihamielinen käytös voivat olla pyrkimystä hallita erokokemuksista johtuvaa stressiä. Kiintymyssuhteiden turvattomuus selittää paljolti uusperheiden ongelmatilanteita ja ahdistunut ja välttelevä käytös voi ehkä kertoa kiintymyssuhteen menettämisen pelosta. Esimerkiksi lapsi voi reagoida konfliktitilanteisiin vetäytymällä, jotta konflikti ei kiihtyisi. Myös uusperheen aikuinen voi reagoida samalla tavalla vaikeissa tilanteissa.

Tunnekeskeisen perheterapian tavoitteena on etsiä uudenlaisia toimintamalleja haastaviin vuorovaikutustilanteisiin. Tarkoituksena on lujittaa perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttaa löytämään perheen positiiviset voimavarat ja yhteiset päämäärät. On tärkeää myös tunnistaa uusperheen jäsenten välinen negatiivinen vuorovaikutus. Uusia käyttäytymis- ja ajattelutapoja omaksumalla voidaan muuttaa perheen sisäistä vuorovaikutusta positiivisemmaksi.

Uusperheen saapuessa perheterapiaan rakennetaan ensimmäiseksi yhteistyösuhde ja arvioidaan uusperheen toimintaa kiintymyssuhdeteorian kannalta. Terapian tuloksellisuuden kannalta on tärkeää, että perhe voi istunnoissa tuntea turvallisuutta ja vuorovaikutus terapeutin kanssa on luontevaa.

Kun uusperheen pulmatilanteita työstetään, mietitään esimerkiksi millaisia virheellisiä toimintamalleja perheessä on, miten vuorovaikutus eri perheenjäsenten välillä toimii ja millä tavalla uusperhe on onnistunut asettamaan nykyisen perheen perherajansa. Tärkeää on myös perheenjäsenten roolien ja suhteiden selkiyttäminen. Kun uudet toimintamallit selkiytyvät ja muiden perheenjäsenten tarpeiden huomioon ottaminen vahvistuu, positiiviset tunteet perheen sisällä voimistuvat ja sitä myöden uusperhe kokonaisuutena alkaa toimia paremmin.

 

 

Anne Nylund

Perheterapeutti YEP
Psykoterapeutti
Uusperheneuvoja

 

 

0 replies

Kommentoi, kiitos.

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi, kiitos.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *