Turun Perhelääkäreiden tj Jukka Penttinen kertoo Korona-ahdistuksesta
Kuoleman ja vakavan sairauden pelko on kova juttu. Toiset kärsivät noista peloista herkemmin kuin toiset. On syöpää pelkääviä, on bakteeripelkoisia, on edelleen paljon myös AIDS-pelkoisia. Hypokondria eli taudinkammo on tavallisissakin oloissa hyvin yleinen neuroosi. Juuri nyt siitä kärsimme me kaikki.
Olen psykiatri ja siksi autan päivittäin ahdistuneita potilaita. Tulosyistä tavallisin on näinä viikkoina ollut korona-ahdistus. Kyseessä on oma kuolemanpelko tai huoli (riskiryhmään kuuluvista) läheisistä. Paljon olen myös tavannut yrittäjiä, joiden business on katkennut kuin seinään. Kyllä siinä hymy hyytyy, kun kassavirta tyrehtyy tykkänään – semminkin kun kriisin loppumisesta ei ole mitään varmaa tietoa.
Hallitus on hiljattain kertonut ensimmäisistä helpotuksista koskien ihmisten kokoontumisia, tilaisuuksia ja tapahtumia. Harrastaminen, opiskelu, liikkuminen ja ravintoloissa ja kahviloissa käyminen alkavat tauon jälkeen. Mutta uskaltavatko pelokkaat ja ahdistuneet ihmiset lähteä mihinkään? Mennä ravintolaan, ostaa auton tai vaatteita? Tiedotusvälineiden päivittäinen paasaaminen on tehnyt tehtävänsä. Kaikki ovat jähmettyneet.
Korona on vakava tauti, mutta se ei ole tappanut Suomessa kuin neljä alle 60-vuotiasta. Lapsia ja nuoria ei yhtään. Tauti voi olla hengitysvaikeuksineen tosi hankala myös keski-ikäisillä kuten vaikkapa Anna Hanskilla, joka on kertonut omasta sairastumisestaan. Kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta. Yhteensä kuolleita on 255.
Tätä kirjoittaessani fakta on, että koko Varsinais-Suomessa sairaalahoidossa on vain kaksi potilasta. Satakunnassa ei yhtään.
Riittää kun noudattaa annettuja ohjeita ja välttää lähikontakteja. Maskeja saa ja kannattaa käyttää. Sen enempää ei voi tehdä. Täydellistä varmuutta siitä, ettemme sairastu ei voi saada, takuuta ole. Sellaista henkivakuutusta ei voi ostaa, mikä takaisi ikuisen elämän. Emme voi kulkea avaruuspuku päällämme tai olla kotona eristyksissä kuukausikaupalla. Elämän ja sosiaalisten kontaktien on pakko jatkua. Muutoinhan elämä jää kokonaan elämättä. Toiset ihmiset ja läheiset ihmiset ovat meille kaikkein tärkeimpiä. He ovat meille elintärkeitä. Jos eristyminen muista jatkuu kuukausikaupalla, yksinäisyyden seurauksena ovat vaikea masennus, toivottomuus ja työkyvyttömyys.
Koronatartunnan voi saada liikkumalla ihmisten joukossa. Jäämällä vain oman keittiöpöydän ääreen yksin istumaan on riski sairastua kuitenkin nopeasti ja takuuvarmasti paljon suurempi. Oma mielipiteeni on, että terve yli seitsemänkymppinen voisi vapaasti lähteä ovesta ulos ja elämään ja kesään. Samaa väläytti myös pääministerimme vastikään.
Luottakaamme elämänvoimaan, olkaamme optimisteja, eläkäämme elämäämme!
Jukka Penttinen
tj, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti
Kommentoi, kiitos.
Want to join the discussion?Feel free to contribute!